Nyt on aika avata ovi Narniaan,
jossa paha lumikunigatar hallitsee ja maan peittää ikuinen pimeys ja kylmyys.
Muutamassa viikossa muutun taas takaisin toimisto olmiksi… Uh.
Olen kentällä enemmän kuin
aikaisin. Onneksi on läppäri seurana. Myös Guanzhoun kentällä joudun
odottelemaan kahdeksan tuntia. Sitten yölento ja vielä lisää odottelua
Amsterdamin kentällä. Tämän rumban jälkeen alan ollakin jo ihan valmis
kotiutumaan. Helsinki-Vantaalla kuiva sisäilma tuntuu siltä kuin olisin lyönyt
nenäni johonkin. Iho muuttuu jo samana päivänä kuivaksi kuin pergamentti ja
flunssan taisin saada jo lentokoneen ilmastoinnista. Onneksi sisko on
tullut vastaan kentälle talvitakin kanssa. Ja keramiikkakipotkin säilyivät koko
matkan ehjänä.
Kaikista alkumatkan hankaluuksista
huolimatta reissuun mahtui paljon hyviä hetkiä. Ja kaksikuukautta tuntui paljon
pidemmältä ajalta kuin jos saman ajan olisi viettänyt. Tosin siinä ajassa
ehdinkin koluta melkoisen määrän saaria ja matkustaa paljon pidemmälle kuin
alun perin suunnittelin. Thaimaa on edelleen suosikkejani, siellä oli
yksinkertaisesti ihanaa. Filippiineillä parhaita hetkiä olivat illat Coral
Cayssä ja JJ:ssä hyvässä porukassa, Bantanayan rauhallinen saari ja Manilan söötit antiikkiliikkeet. Taifuunikin
oli omalla tavallaan kiinnostava kokemus. Singaporessa voisi kuvitella jopa
asuvansa. Mutta ainoa paikka planeetalla jonne haluaisin palata uudestaan
lomailemaan on edelleen Thaimaan saaristo. Voisin viettää siellä pari kuukautta
lisää, vaikka heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti