Aamulla patikoimme läheisen
harjanteen huipulle Oscarin kanssa. Jostain syystä lähden sandaaleissa, vaikka
olen raahannut koko matkan ajan mukana trekkikenkiä juuri tällaista patikointia
varten. Sandaalit ovat kaikkea muuta kuin hyvät kiipeilykengät. Rinne on jyrkkä
ja kivikkoinen. Aurinkokin porottaa jo vaikka on vasta aamu, mutta onneksi
sentään tuulee.
Takerrun bambuihin pysyäkseni
pystyssä sandaalinläpsyköillä. Matka ei kuitenkaan ole kovin pitkä ja näköala
ylhäältä on upea. Meri häviää siniseen usvaan kaukana horisontissa. Adangia
ympäröivän merenpohjan hiekka ja korallit luovat saaren ympärille turkoosin
pitsireunuksen. Long tail boatit kelluvat rannassa kuin pienet kipot.
Alas laskeutuminen on vielä ylös
kiipeämistäkin hankalampaa. Tulen alas kaikessa rauhassa hiljaksiin ja selviä
ilman liukasteluja. Jonkun verran voimia kiipeäminen kuitenkin verotti ja olen
aika väsähtänyt. Ripustan Lipeltä ostamani riippumaton rannan casuarina puihin.
Siinä on hyvä torkkua päivän kuumimman hetken yli, kun aallot kohisevat rantaan
ja merituuli keinuttaa mukavasti. Välillä käyn uiskentelemassa vuorovesivirrassa
ja löhöilen hetken lämpimällä rantahiekalla. Lähellä kolme ruotsalaistyttöä
ottaa aurinkoa yläosattomissa. Päätän myös heittäytyä naturalistiksi ja nappaan
bikinien yläosan pois. Ihan hetkeksi vain – vitivalkoinen nahka ei kestä
aurinkoa kovin montaa minuuttia. Sitten ryhdistäydyn ja siirryn läppärin kanssa
riippumattoon väkertämään julkaisusarja-kurssin harjoitustyötä.
Käymme illallispöydässä Oscarin
kanssa pitkällisen ja hyvin insinöörimäisen keskustelun erilaisista
matkustushärveleistä, kuten onko Leatherman parempi kuin linkkuveitsi, tai
myrskysytytin parempi kuin vedenkestävät tulitikut. Tämä on jatkoa jo
aikaisemmille keskusteluille siitä, onko Kindle, iPad vai kannettava paras
matkakumppani. Katrin, joka on matkustanut meistä eniten, ihmettelee
huulipyöreänä, että miten hän onkaan tullut toimeen ihan ilman kaikkia
mainittuja vimpaimia. Illalla mökillä hän naureskellen kaivaa esiin ainoan
sähkökäyttöisen härvelinsä: sähköhammasharjan! Katrinilla on mukana myös kaksi
eri frotee pyyhettä. Siitä huolimatta hänen laukkunsa painaa vain 16 kiloa.
Minun on syytä tutkia varustelistaani kriittisellä otteella ennen seuraava
reissua. Mutta sähköhammasharjaa en ihan
varmasti ota mukaan listalle.
****
Naapurimökin takaseinällä asuu
mega-gekko. Satumme näkemään kun se tappelee ärhäkkäästi toisen hiukan
pienemmän mega-gekon kanssa. Hävinnyt pienempi gekko hyppää pakoon päistikkaa
alas katolta. Ei ole elämä helppoa mega-gekkonakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti