17.1. Adang

Lähdemme aamulla käymään Ko Lipellä varailemassa lippuja huomiselle. Syömme herkkuaamiaisen leipomossa, on jopa croisantteja. Liput järjestyvät, ostan lipun Ko Tarutaolle ja edelleen pikaveneellä ja bussilla Kuala Lumpuriin (yhteensä 1350 bathia / 37 euroa). En ole ostanut koko matkan aikana lainkaan matkamuistoja. Sillä verukkeella sorrun ostamaan turistirihkama koruja, ranne- ja nilkkakoruja. Varsinaisia traveller kliseitä ja olen tähän saakka saanut hillittyä itseni. Mutta nämä ovat ihan söpöjä.  Hukkaan yhden nilkkarenkaan jo sama päivänä. Himoitsisin oikeastaan matkamuistoksi suurta simpukankuorta, joita etenkin Filippiineillä oli joka paikassa tuhkakuppeina ja kukkapenkin koristeena. Se vain ei olisi kovin ekologista.

Istumme taas Thai Lady’s Pancake Shopi:ssa syömässä ja tappelen ennätyshitaan wlanin kanssa. Paikan pieni valkoinen kissa kipuaa yllättäen syliini nukkumaan. En ole mikään kissaihminen, mutta se ei tätä yksilöä näytä haittaavan.

Paluumatka Adangille ei järjestykään niin helposti kuin yleensä. Tuuli on yltynyt entisestään ja suurin osa taksiveneistä ei suostu lähtemään liikkeelle. Niemen toiselta puolelta, suojaisesta poukamasta, löydämme Ko Adangin vakiovenemiehet ja pomppuinen kyyti järjestyy, suolapärskeiden kera. ”Meillä on tällainen samanlainen Helsingissä, huvipuistossa” huikkaan Katrinille. Meno muistuttaa kovasti Linnanmäen Koskiseikkailua.

Iltapäivällä lisää laatuaikaa riippumatossa, kannettavan  seurassa. Sarvilinnut tuijottavat minua ylhäällä casuarinan oksalla suuri keltainen nokka kallellaan. Tänään on tuulen vuoksi lähes viileää. Pitäydyn silti bikineissä auringon laskuun saakka.