30.11. Boracay - Iloilo

Päivät alkaa olla jo iloisesti sekaisin… Eilen viisi tuntia pikkubussissa halki Panayn saaren kohti etelää ja Iloilon kaupunkia. Maisemat voisivat olla Indonesiasta, hyvin samanlaista. Talot, vuoret, kasvillisuus, riisipellot – kaikki täsmälleen kuten Indonesiassakin. Täälläkin tienpientareet rehottavat banaania ja papaijaa. Lisäksi vielä sokerisuokopeltoja. Kuski ajaa kuin mielenvikainen, eikä päästä edes ambulanssia ohitse. Mikä hyvänsä mustalla listalla oleva lentoyhtiö olisi turvallisempi. Ylämäissä auto tosin hyytyy täysin, mutta alamäkeen lasketellaan sitäkin lujempaa. Matkalla auto osuu koiraan ja melkein yhteen vanhaan ukkoon. Ohitukset ovat ihan järjettömiä. No, silmät kiinni ja pää tyynyyn, ei tässä muutakaan voi. Jalkatila mitoitettu taas jollekin 140 senttiselle.

 Myöhästyimme juuri parilla minuutilla viimeisestä lautasta. Ei se mitään, etsittiin siisti hotelli (Highway 21, hintaan 1300 pesoa / 25 euroa double room) ja harhailtiin pari korttelia satunnaiseen korealaisravintolaan ja tilattiin parit alkupalat ja kalakeitto. Ja saatiin aivan tolkuttomasti ruokaa, riittävästi neljälle hengelle. Ja syötiin itsemme ähkyyn. Hyvää oli! Kokonaisuus maksoi alle 800 pesoa / 15 euroa.

29.11.2012 Boracay

Päiväsaikaan White Beachilla kuhisee turistiveneitä ja kaupustelioita. Otamme lyhyen hetken aurinkoa, pulahdan uimaan ja lähdemme kävelemään saaren toiselle puolelle. Se käy nopeasti, sillä saari on hyvin kapea. Rähjäinen asutus peittää käytännössä koko saaren. Mietin Heidille ääneen, että mihinköhän kaikkien näiden ihmisetn jätevedet menevät? Infrastuktuuri on niin alkeellisella tasolla.

Toisella puolella on tuulinen pienempi ranta, joka on leijasurffaajien suosiossa. Leijoja on ilmassa kymmenittäin, ja aloittelijat ovat sikin sokin toistensa niskassa. Eipä onneksi tarvitse mennä tuonnekaan joukkoon. (Egyptissä tosiaan oli aivan optimaaliset olosuhteet oppia laji tähän verrattuna. En vaan silti oppinut.) Kävelemme rantaa pitkin ja pysähdyn kysymään yhdeltä hepulta, miten pääsisimme takaisin toiselle rannalle, sillä tämäkin ranta on hotelleja täynnä, emmekä kehtaa kävellä suoraan hotellin pihan läpi. Kaveri neuvoo mistä pääsemme kulkemaan ja jää sitten katsomaan hiukan hitaasti. “hey, do I know you?” hän kysyy. Tyyppihän on Renier, tuttu kaveri sieltä Egyptin kite-biitsiltä. Pienet on tosiaan piirit leijasurffareilla?!

Pujottelemme kapeita kujia takaisin White Beachille. On hiukan kuuma ja käyn taas pulahtamassa rantaveteen. Vesi on kirkasta, muttaa siinä lilluu pieniä vihreitä levätuppoja. Ihan tulee suomen rantavedet mieleen…. Täällä suunta on avian selvästi sama. Luen illalla lonarista, että koska saaren jätevedet lasketaan suoraan mereen, on rannoille alkanut ilmestyä levää. Ihmekkös tuo, vaikka tämä onkin Suomenlahtea isompi meri. Väestöä on kuitenkin turistit mukaan luettuna tuhansittain. Ei todellakaan tee enää mieli mennä uimaan täällä.

Jos oikein tarkaan katsoo, niin ranalla diskovalojen väliin jäävissä hiukan hämärämmissä kohdissa saattaa nähdä pienikokoisen, hyvin tummaihoisen kerjäläisen vaatimaton kippo vieressään, usein lapsi sylissä. Siinä on Boracayn alkuperäisväestön edustaja. Paratiisin lapset ovat jääneet pahasti massaturismin jalkoihin..

Rinkkamatkaajien raamatussa sanotaa “spread your money” eli kiertele vähän kauemmksi niin rahasi leviävät paremmin. Tällöin hyötymään pääsevät muutkin kuin Starbucks ja muut isommat yrittäjät. (Ja itsekin todennäköisesti säästät rahaa.) Ja luontokin kestää ehkä paremmin. En suosittele Boracaylle matkustamista kenellekään – pienen saaren luonto on romahtamaisillaan turistimassojen paineessa. Mukavasta ilmapiiristä huolimatta Boracay on pahin turistihelvetti jonka olen koskaan nähnyt. Filippiineillä on yli 7000 saarta ja lukemattomia hiekkarantoja, joten parempi suunnata jollekin muulle saarelle. Niin me päätämme tehdä. Aiomme lähteä täältä huomenna. Sitä ennen kuitenkin vielä illallinen reggae baarissa ja jälkiruuaksi frappucino Starbucksista :) Ovat sitten Starbuckilla ripustaneet taulutelkkarit palmuihin, että asiakkaat voivat seurata musiikkivideoita biitsilläkin…

28.11.2012 Manila/Boracay, White Beach

28. päivä aamupäivä kuluu hyvästä hotellihuoneesta nauttiessa ja iltapäivä lentokentällä ja koneessa. Kentällä lennolle pääseminen on oma shownsa. Ilmeisesti koneita Boracaylle lähtee viiden minuutin välein samalta portilta? Jotta tilanne ei olisi liian selkeä, portilta lähtee lentoja muuallekin. Kuulutuksia tulee koko ajan ja tyhmät turistit  (mukaan lukien minä) juoksentelevat hätääntyneenä portilta toiselle. Mahdollisesti tarkoituksena onkin järjestää paikallisille ilmaista viihdettä? Koneeseen kuitenkin päästään, ja perille Boracays White Beachille. 

Meillä ei ole huonetta varattuna, joten hiukan lisää juoksentelua pitkin biitsiä ja meillä on siisti huone Sulu nimisessä pikku hotellissa (1300 pesoa/25 euroa) suoraan biitsillä, lähellä saaren etelä kärkeä. Boracay on melko pieni saari, jota reunustaa pitkä ihana hiekkaranta. Paikka on varmasti ollut avian paratiisi ennen kuin koko rannan mitalta rakennettiin hotelleja ja ravintoloita. Auringonlaskun jälkeen koko ranta muuttuun yhdeksi suureksi korealais-japanilaiseksi ulkoilmakaraokebaariksi. Pääosa turisteista on aasialaisia, valkoiset ovat jäämässä vähemmistöön. Kävelemme rannan lähes päästä päähän. Ravintoloita jatkuu koko matkan.  Eräässä kohtaa rantaa pysähdymme hetkeksi ihailemaan vauhdikasta tulishowta. Pikku bikineihin pukeutuneet lady-boysit pyörittävät tulipalloja avian väkkäränä teknon soidessa. Eipä täällä viihteestä ole puutetta…

28. 11. Manila

Kun ottaa huomioon, että tämä on jo mun kymmenes pitkä reissu, niin voisi kuvitella että kestomuistiin olisi jo jäänyt nämä pari perusjuttua:

a)    Ystävälliset(kin) ihmiset saattavat huijata. Älä suostu siihen. Yritä nyt edes hiukan pitää puoliasi...

b)   Jos huone vaikuttaa siltä että siellä ehkä saattaa asua torakka, niin siellä asuu torakka 100 % varmuudella. Jos huone ei ole kiva niin etsi seuraava hotelli.

c)    Liian hyvän kuuloiset diilit harvoin ovat hyviä.

d)   Älä ikinä hengaa päivääkään pidenpään isoissa kaupungeissa kuin mitä on ihan pakko. Tulee liian kalliiksi.

e)    Pysy kaukana turistialueista.

f)     Älä taivaan tähden pakkaa mukaan 26 kiloa tavaraa rinkkamatkalle!

g)    Tingi. Jos et osaa niin näytä edes siltä, että hinta ei miellytä. Se yleensä riittää.

h)   Älä ole kiltti. Äläkä nyt ainakaan lahjoita vähiä pennejäsi kerjäläisille! Jätä mailman pelastaminen hihhuleille, se sopii niille paremmin. Kiltteys ei tähänkään saakka ole hyödyttänyt mitään :/

i)     On aina hyvä idea olla naimisissa (aviomies nyt vaan on jossain hukassa)

Mutta ei... Minkäköhän takia mun pitää aina joka kerta opetella näitä asioita ihan alusta alkanen?! Murrr. Nämä kaikki kohdat tuli suurin piirtein käytyä läpi käytännössä tänään. Lisäksi vielä nämä kohdat jäi puuttumaan:

j)     Muista olla kiirehtimättä liikaa. Halvemmalla pääsee, kun pysyy samassa paikassa ja vähitellen löytää parhaat hinnat. Tähän ei kulu kuin pari päivää.  

k)    Varo ilmastointia. Parempi ilman.

l)     Varo aurinkoa. Pitkähihaista päälle  plus hattu vaikka olis miten kuuma.

m)  Älä syö tyhjässä ravintolassa.

Aivan varmasti nämäkin kohdat pitää vielä testata käytännössä…  Positiivista tässä päivässä oli se, että kun päätin klo 20:00 häipyä hotellista nro 2 (sängyn alla oli iso lihava torakka) niin eivät veloittaneet mitään. Ja uudessa hotellissa, kun hetken aikaa tiskillä epäröin niin neiti äkkiä muisti ihan itse, että heillä on erikoiskampanja menossa ja huoneen hinnasta saa -50%. Eli siinä kohtaa hillitön säätäminen toimi hyvin. Ja ihmiset ovat edelleen erittäin ystävällisiä. Ensimmäinen hotelli oli 600 pesoa/12 euroa yhden hengen huone ilman omaa vessaa, toinen hotelli 900 pesoa/17 euroa kahden hengen huone ilman omaa vessaa ja kolmas hotelli kahden hengen huoneella ja omalla kylppärillä 1900 pesoa/37 euroa. Kolmannen hotellin huone on ihan viimeisen päälle, suurin piirtein scandic tasoa. Kaksi ensimmäistä olivat oikeataan melko kamalia... Joten tällä hintatasolla sitten kai mennään. Onneksi Heidi jakaa huoneen ainakin pari ensimmäistä viikkoa. 12 euroa siitä ensimmäisestä paikasta oli ihan riistoa. Euroopassakin nukkuu tuolla summalla paljon mukavammin. 

Laitan tähän muistiin Markun hotellisuosituksen Manilaan http://www.atriumhotel-manila.com/
Ja täällä me oltiin http://www.manilacrownpalacehotel.com

25.11.-26.11. lähtö

25.11.-26.11.

Matka kohti Filippiinejä alkaa turvallisesti sunnuntai aamulla varhain isän ja äidin kyydillä lentokentälle marraskuisessa pimeydessä. Mutta kuka kumma on pakannut mun matkatavaroihin yhteensä 26 kiloa tavaraa?? Siis tropiikkiin, missä lämpötilä ei ikinä laske alle 20 asteen? Voisi kuvitella että ikä toisi viisautta tässäkin asiassa vaan ei… kahden kilon läppäri ja n kilon järjestelmäkamera ei tätä nyt vielä selitä. No, liian myöhäistä purkaa laukkuja,  joten pitänee mietiskellä asiaa matkanpäällä.

Lentokoneessa mun viereen istuu iso kokoinen tamperelainen hitsari joka on myös matkalla Manilaan täsmälleen samoilla lennoilla. Tamperelaisella on pelkkä meno lippu. Hän on myynyt kaiken ja muuttaa filippiinneille paikallisen kihlattunsa luokse. Kotisuomeen jäävät kaksi murrosikäistä tytärtä äidilleen. Mies ei ole koskaan käynyt Aasiassa. Kihlattunsa hän on tavannut lomalla Marokossa. Aika hurja loikka tuntemattomaan! Onneksi herran englannin kieli on sentään sujuvaa. Kentällä tamperelainen ja hänen uusio perheensä auttavat minua löytämään halvan taksin, kiitokset siitä.

En juurikaan nukkunut koneessa ja voin hiukan huonosti turbulenssin takia. Olen siis aika väsynyt huonon yön ja aikaeron jäljiltä kun pääsen perlle. Ankea hotellihuone (ja kuka taas varasi huoneen kolmeksi päiväksi? Pahvi!) ei kuitenkaan houkutele päiväunille joten kiiruhdan hoitamaan asioit läheiseen halpaa ja hiukan sekavaan ostoskeskukseen. En kuitenkaan löydä etsimääni – wacomin tablettia kokoa S. Mahtaako sellaista täällä MAnilassa ollakkaan myynnissä? Sen sijaan syön korealaista aamiaiseksi ja siihen päälle aasialaisen rendijuoman, jossa on teetä, vanilijakermavaahtoa ja ‘pearls’ eli pieniä hyytelöpalleroita. En nyt ihan vielä ole siihen koukussa, ainakaan niihin palleroihin.  Hankin liput Boracaylle ja etsin uuden hotellin seuraavalle yölle. Kaduilla on jokun verran kodittomia, katulapsia, kerjääviä vanhepia ilman kenkiä lapsi sylissä, niin naisia kuin miehiä. Hellyn jopa antamaan rahaa yhdelle mummulle. Kerjäläiset eivät ole tungeksivia ja hymyilevät kauniisti takaisin kun annan rahaa.

Netistä selviää, että Power Plant Mallissa niitä saa, siis wacomeita. Sinne siis taksilla. Power Plant Mall on jenkkstandardia, ihan prikulleen samanlainen kuin Cape Townin Mall. Ostan wacomin ja syöpöttelen sushia ja lopuksi vielä oikein hyvä latte. Hengaan tarpeettoman pitkään kahvilassa koska hotellihuone ei edelleenkään kutsu levolle. Taksi matka takaisin on samalla kaupunki sight seeing. Ilmeisesti ajamme loputoman pitkää ja mutkikasta tyttökatua. Tai sitten näitä minihameisia pimuja on riveissä joka kadulla baarien edustoilla?

Käyn ostamassa vettä. Päivällä olin miettinyt, että mihinköhän päivällä kadulla nukkuva  kerjäläispoika piilottaa makuualustana käyttämänsä pahvin herättyään. Nyt samalla pahvilla nukkuu mies. Ilmeisti siinä rappunkivellä on isän ja pojan yhteinen ‘asunto’ jossa pahvin päällä käydään nukkumassa vuoroissa. Vaikka kaikki ovat kovin ystävällisiä niin pientä lasta hyssyttävät kerjäläisnaiset kadulla minihameisten baarityttöjen seassa ovat raastava näky. Tämän vielä kruunaa paikalla pyörivät keski-ikäiset eurooppalaismiehet, kuin raadonsyöjät kieli pitkänä.

Kun katollisen kirkon tiukka ehkäisynvastainen politiikka yhdistetään länsimaalaiseen vapaaseen seksuaalisuuteen saadaan aikaa villinä laukkaava väestön kasvu  ja köyhtyminen sekä mukavat oltavat ylipainoisille eurooppalaisille miehille, jotka pitävät täällä hauskaa kuin pikkulapset dineylandissa. Tyttöjä ja varmaan lapsiakin riittää kaikille joilla on ostovoimaa. Yleensä mua ei tällaiset hetkauta mutta täällä tämä on mullekin hiukan liikaa. Etenkin nämä katulapset. Monellakohan näillä katulapsilla on eurooppalainen isukki?? No, mä toteutan sitten keski-ikäisen valkoisen naisen ylivaltaa ja marssin tunnin jalkahierontaan (8 euroa). Aivan ihanaa, eikä kumpikaan osapuoli tullut raskaaksi, 100% varmuudella :D

Kun iltamyöhällä menen pesemään hampaita yritän vältellä hotellin käytävällä parittelevia torakoita. Huoneen ja vessan olen jo aikaisemmin spreijannut Baygonilla. Pitäisköhän hiukan joustaa tästä köyhäilystä… Alueeksikin voi valita jonkun hiukan sympaattiseman kaupunginosan.