10.1. Ko Bulon Leh

Aamulla säädämme vielä majoitusta mutta koska mökkiä ei tunnu löytyvän käyn ostamassa veneliput. Kun palaan takaisin on yksi mökki vapautunut. No, ei voi enää mitään. Olen jo maksanut kovan hinnan (900 bathia per pää) venelipuista Ko Bulon Lehille. Vielä pieni hetki riippumatossa veden äärellä. Sääli lähteä, Ko Kradan on hieno paikka. Emme lisäksi onnistu varaamaan paikkaa hiekkarannalta Ko Bulon Lehillä, koska kaikki paikat ovat jo täyteen myytyjä. Sen sijaan saamme varauksen toiselta puolelta saarta.

Yhden aikaa kapuamme tuliterään speedboat:iin ruotsalaisten turistien sekaan. Paikallisten lautalla olisi varmaan selvinnyt paljon halvemmalla. Ei silti kaduta. On taas aivan huikeaa seistä polvillaan vedenpintaa pitkin kiitävän veneen nokassa ja katsella ohi lipuvia mielikuvituksellisen muotoisia karstisaaria. Monella saarella on korkeutta kolme kertaa leveyden verran. Kalliomuodot näyttävät uhmaavan painovoimaa. Minulle tulee silti vahva tunne, että tämä on todellisuutta ja räntäsateinen pimeä Suomi vain pahaa unta. Takaisin palaaminen tuntuu taas ihan järjenvastaiselta ajatukselta, taloudellisista realiteeteista huolimatta.

Vaatimaton ja hiljainen resorttimme Ko Bulon Lehillä olisi aivan täydellinen muuten, mutta rantaa ei tosiaankaan ole, laskuvedellä pelkkää kivikkoa. Rannan reunoilla kasvaa viidakkoa. Kapuamme saaren toiselle puolelle kapeaa jyrkkää polkua kylän läpi. Ranta on valkoista pehmeää hiekkaa, mutta ei yhtä viehättävä kuin Ko Kradan. Parhaimman kohdan rannasta haukkaa paikallinen koulu. Ko Kradanilla ei ole paikallista asutusta, ainoastaan resortteja, ja siinä on omat hyväkin puolensa… Tosin hintataso on heti huokeampi kun on paikallisten pitämiä kuppiloita.

Tällä saarella on sitä samaa rauhallista, suorastaan pysähtynyttä henkeä kuin Ko Mukin kalastajakylässä oli silloin joskus. Paikaliset käyttävät edelleen vanhoja perinteisiä vaatteita, naiset perinteistä kangasta rinnan ympäri kiedottuna ja miehet thaimaalaisia kalastajahousuja.

Syömme herkullista illallista. Illallisseuraamme liittyy saksalainen Daniel, joka tuli kanssamme samalla veneellä. Tällä kertaa menemme ajoissa nukkumaan.