Oscar yrittää kovasti nukkua
pommiin, mutta minä herään taas jo seitsemältä. Kymmentä vaille kahdeksan
kiskon Oscarin ylös, sillä kahdeksalta lähdemme käymään krokotiililuolalla.
Siellä on joskus asunut suolaisen veden krokotiileja, mutta ne on ilmeisesti
tapettu sukupuuttoon. Vuokraamme longtail boatin parin saksalaisen kanssa,
jolloin hintaa jää 150 bathia per nenä. Ajamme jokea pitkin saaren sisäosiin
magroven läpi, kunnes saavumme luolan suulle. Luolaan mennään kajakeilla. Jaamme
oscarin kanssa homman niin, että Oscar meloo ja minä otan kuvia Oscarin vedenpitävällä
kameralla. Tämä luola on iso, katto on korkealla ja tippukivet kimaltavat
otsalamppujemme valossa. Melomme syvälle luolaan kunnes tulemme luolan toiselle
suu aukolle. Palaamme takaisin samaa reittiä. Luolan katto on täynnä lepakoita,
ainakin kahta eri lajia. Niiden kaikuluotain sirisee korvissa. Kaiku saa äänen
kuulostamaan siltä, kuin ääni tulisi kivien sisältä.
Lounaan jälkeen yritän ottaa
hetken aurinkoa, mutta on aivan liian kuuma, vaikka tuuleekin hiukan. Valkoinen
rantahiekka on polttavaa. Uiminen olisi kivaa, mutta olen huomannut rannalla
ensiapupisteen meduusan polttamien varalta enkä todellakaan aio enää mennä
veteen. Ripustaudun siis taas puun varjoon riippumattoon.
Illalla syön illallista Oscarin
ja espanjalaisen (alun perin Urugualaisen) Maximon kanssa. Maximon englanti on
lähes yhtä olematon kuin minun espanjan taitoni, joten pojat puhuvat espanjaa
ja minä keskityn syömiseen. Sen verran Maximo on kuitenkin aiemmin kertonut, että hänellä on joskus
ollut suomalainen tyttöystävä. ”Love of my life!” kuulemma. Kysyin että mitä
oikein tapahtui ja Maximo sanoo, että hänen maksansa ei kestänyt suhdetta…
Ruuan jälkeen Maximo katsoo minua
sinisillä silmillään tiukasti ja haluaa, että jään hänen kanssaan Thaimaaseen
kuukaudeksi ja muutan sitten hänen luokseen Barcelonaan. ”Love at first sight!”
hän ilmoittaa, ”Please don’t go!”. Pidän ehdottomasti paljon enemmän tästä
espanjalaisesta tyylistä kuin italialaisesta. Koska palaaminen Suomeen ei
todellakaan houkuta, saattaisi tarjous olla oikeasti kiinnostava, mutta en ehkä
ole ihan valmis tällaiseen lähinnä viittomakieleen perustuvaan suhteeseen… Oscar
sen sijaan haluaisi kuvan itsestään halaamassa söpöä pikku villisikaa, mutta
villisika ei halua tulla halatuksi.
Loppuillasta päädyn
keskustelemaan musiikkifestivaaleista berliiniläisen Nadinen kanssa. Berliinissä
on kuulemma joku klubi joka on auki viikonloppuisin yhtä soittoa perjantaista
maanantai aamuun. Saan musiikkisuosituksia:
-Berling calling soundtrack
-Boilerroom.tv
-http://www.fusion-festival.de
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti