Jätämme hyvästit Katrinille, joka
lähtee kohti pohjoista. Minä ja Oscar jatkamme Ko Tarutaolle. Se on osa samaa
kansallispuistoa, mutta paljon suurempi saari kuin Ko Adang. Pikavene matka on
tällä kertaa melko pomppuinen. Veneen keula loikkii isoilla aalloilla. Istun
ihan perällä lähellä moottoreita, joten säästyn pahimmalta höykytykseltä.
Majoitumme taas luonnonpuiston
bungalowiin (800 b). Tästä on jopa suora näköala merelle. Tyhjää hiekkarantaa
on ainakin kilometrin verran. Hiekka on valkoista ja pehmeää, se narskuu
jalkojen alla. Meri vain ei ole yhtä kirkas ja turkoosi kuin ulommilla
saarilla. Esitteessä varoitetaan lionfish:eistä ja rauskuista. Kun vielä
rannalla näkyy pieniä meduusoja, niin uiminen ei juuri houkuttele. Ripustaudun
jälleen riippumattoon rannalle puiden varjoon. Oscar vuokraa pyörän ja lähtee
ajelemaan.
Illalla istun rannalla ja ihailen
auringonlaskua. Tämä ranta on siihen tarkoitukseen aivan täydellinen. Ainoat
veneet ovat pari purjevenettä. Meluisia pikkuveneitä ei ole täällä lainkaan.
Paikan ravintolassa pyörii
puolikesyjä metsäsikoja. Ruoka ei ole kummoista ja hinnat ovat aika korkeat.
Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Syömme illallista parin sveitsiläisen seurassa.
Toista ovat viime yönä bed bugs:it kiusanneet. Olen lievästi kauhuissani – en
ole siihen kiusaan koskaan reissussa törmännyt, vaikka riesa on ilmeisesti aika
yleinen. Nukumme kuitenkin hyvin, ilman ötökän puremia. Oscarilla on bed
bug:seja vastaan suojakäsitelty lakanapussi, ja taidan lisätä sen myös omalle
varustelistalleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti