Yöllä on hiljaista ja nukkuisin
muuten hyvin, mutta sänky on mahdottoman kova. Patja näyttää ihan patjalta,
mutta tuntuu lankulta. Muuten huoneessa ei ole valittamista. Se on suuri ja
valoisa ja kaikissa ikkunoissa on tiiviit hyttysverkot.
Käymme aamupäivvällä Ko Lipellä.
Yritän vaihtaa lennot, sillä en haluaisi enää palata Manilaan, mutta se ei ole
mahdollista. Koitamme myös järjestää kalastusreissua iltapäivälle, mutta sekään
ei onnistu. Lounas Thai Pancake paikassa on sentään hyvää, syön herkullisen
täytetyn patongin ja tuoreesta appelsiinista ja jäämusrkasta tehdyn shake:n. Samaan
paikkaan tulee istumaan tyyppi, joka näyttää umpisuomalaiselta. Kun kävelen
ohi, hän kysyy olenko suomesta. Hän sanoo muistavansa minut töistä. Hänkin on
ollut Logicalla, ja on nähny minut siellä. Hassua, kun en ole pariin vuoteen
juuri edes käynyt toimistolla…. Hän on
päättänyt ottaa pidemmän vapaan kuin minä – aikoo matkustaa kokonaisen vuoden.
Olen hiukan kateellinen. Ei olisi hullumpi idea, jos vaan olisi rahaa
säästössä. No, ehkä myöhemmin? Minullahan vielä kouluakin jäljellä. Koitan
houkutella kaveria Ko Adangille.
Palaamme Ko Adangille ja
lepuutamme lopun iltapäivän hermojamme rannan kaikkein rauhallisimmassa
nurkassa köynnösten alla hiekalla.
Kerään pussillisen minisimpukankuoria. Kaikki vähänkin isommat ovat jo
varattuja. Itse asiassa koko ranta näyttäisi olevan liikekannalla, rapuja on
niin paljon. Puissa hyppelee apinoita, mutta ne eivät tule häiriköimään vaan
pysyvät pienen välimatkan päässä.
Auringon laskun aikaan Oscar liittyy seuraamme. Hän on tullut suoraan
Adangille Krabista tänään.
Siinä samassa puussa, jossa eilen
yöllä oli lentäviä koiria, on tänään päivällä joukko suuria keltanokkaisia
sarvilintuja napostelemassa marjoja. Illalla on taas lepakoiden vuoro. Tällä on
myös minipieniä lepakoita, ison perhosen kokoisia. Ja megagekkoja, juuri
samanlaisia, kuin mistä otin kuvan huoneessani Siquijorilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti