Aamu uinti uima-altaassa, jonka
jälkeen tilaamme aamiaisen omalle terassille ja vietämme aamupäivän terassin
löhövuoteilla makoillen. Kahden kuukauden aikana ehdin varmasti oppia aivan
täysin passattavaksi… Saa nähdä kykenenkö enää laittamaan itselleni ruokaa ja
siivoamaan jälkiäni kun täältä kotiudun?!
Iltapäivällä otamme resortin
kajakit ja lähdemme melomaan. Melomme suoraan poispäin rannasta kohti ulappaa.
Pohja on merisuohon peitossa. Matalaa jatkuu niin pitkään kuin jaksamme meloa,
varmaan lähes kilometrin verran. Olemme
jo todella kaukana rannasta, mutta edelleen syvyys on alle metrin ja pohjaa
peittää ruohikko. Vesi on kristallin kirkasta, mutta kaloja ei näy lainkaan.
Käännymme melomaan rannan suuntaisesti. Minä vedän tässä vaiheessa housut ja
uv-paidan päälleni. Melomme kohti niemen kärkeä. Siellä pitäisi olla korallia.
Ennen kuin ehdimme kärkeen asti alkaa Heidistä tuntua että aurinkorasva valuu
meriveden mukana pois. Matkalla takaisin melomme ohi Danish Heavenista, jossa
näkyy olevan tanskanlippu oikein salossa. Tunnin melomisen jälkeen olemme
takaisin lähtöpisteessä, emmekä ole nähneet muuta kuin pohjaruohoa. Mutta
melonta käy ihan hyvästä treenistä, eikä kumpikaan edes polttanut nahkaansa.
Illalla lähdemme JJ paikkaan
illallisella kanadalaisen ja californialaisen pariskunnan kanssa. JJ on enemmän
backpacker paikka. Istuskelemme terassilla juttelemassa. Heather ja Joel (kanadalaiset) ovat molemmat
irtisanoutuneet työstään peliteollisuudessa. Heather on graafikko ja
jonkinlainen projektipääälikkö, Jules tekee ääniä peleihin. He ovat myyneet
asuntonsa hyvällä voitolla ja aikovat matkustella puolivuotta niillä rahoilla.
Saamme ihan kiinnostavan keskustelun aikaiseksi pelipuolen concept artist
hommista.
Sitten paikalle ilmestyy viiden
travellerin joukko mukanaan kitara rumpuja ja kaksi didgeridoota. Porukassa on
yksi britti (?), jo pidenpään matkannut italialaispariskunta ja kaksi hauskaa
filippiinoa. He syttyvät rannalle nuotion ja alkavat soitella musiikkia. Marin
tuoksusta ei myöskään voi erehtyä… Kun olemme syöneet liitymme seurueeseen.
Joel osoittautuu oikein hyväksi musikantiksi, laulaa omia biisejään.
Italialainen kaveri selostaa filippiinolle paitsi rummunsoiton niin myös ruohon
kasvatuksen saloja. Heidi uppoutuu toisen filippiinon kanssa johonkin
syvälliseen keskusteluun, johon liittyvät ainakin saaren noidat ja
horoskooppimerkit… Pitkä ranta on muuten aivan pimeä ja ihanan hiljainen,
ainoastaan jostain kaukaa San Juanin suunnasta kuuluu etäistä diskojytkettä.
Taivaanrannassa Negroksen tai Palawanin suunnalla välkkyy ukkonen. Kun JJ:n
rantavalot ovat sammuneet, on meidän yläpuolella kirkas tähtitaivas. Pimeässä
näemme myös joitakin tulikärpäsiä, joista tämä saari on tunnettu. Aivan ihana
ilta! Kävelemme lopulta takaisin rantaa pitkin ja tutkimme matkan varrella
rapuja. Erityisen hauskoja ovat ravut, jotka kantavat selässään kotiloa. Pitää
muistaa ottaa kuva sellaisestakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti