Olen näköjään kadottanut yhden
päivän jonnekin. No, ei se mitään…
Tämä päivä häviää taas jonnekin.
Aurinkoa, ei tuulta, ihan riittävän kuuma. Onnistun polttamaan nahkani vaikka
yritän olla varovainen. 15 minuuttia keskipäivän aurinkoa on liikaa (kellotin
ajan) ja onnistun polttamaan poninhännän kuvan niskaani. Miten hölmöä!
Iltapäivä kuluu backpackereiden
ja expatien kanssa jutellessa. Istun auringonlaskun Sarahinja Dwhiten kanssa
ruotsalaisen Erikin hyvin piilotetussa rantabaarissa. Erik oli eksynyt tänne samoillessaan
kuusi vuotta sitten ympäri filippiinejä ja jämähtänyt Coral Cayhin. Vaarallinen
paikka tämä Coral Cay! Nyt Erikillä on tietysti paikallinen vaimo myös. Hän ei enää käy
kesäisin kotona, niin kuin suurin osa expateista. Jopa Coral Cayn omistaja
David käy viettämässä puolet vuodesta Usassa. Sillä aikaa paikkaa hoitaa hänen
paikallinen vaimonsa. Erikin mukaan paikan taso romahtaa dramaattisesti aina
kun David on poissa. (David on ex-marine, puuseppä, erinomainen baari-isäntä ja ihan käsittämättömässä
kunnossa kuusikymppiseksi.)
Sarah kertoo syövänsä
paikallisissa kuppiloissa 20 pesolla koska liikkuu filippiinojen seurassa. Jos
hän käy syömässä yksin, on hinta kaksinkertainen. Coral Cayn hinnat ovat siihen
verrattuna tähtitieteelliset, välillä 300-800 pesoa. Suunnittelemme
snorklaus/sukellusreissua Apolle Dwhiten kanssa. Saa nähdä tuleeko siitä
mitään.
Illalla käväisen JJ:ssä ja
juttelen siellä kolmen mukavan suomalaispojan kanssa. Mutta ei live musaa biitsillä
tänään, valitettavasti.
******
Olen jo useammalla matkalla
raahannut mukana vedenpitävää pussia, vaikka en ole koskaan löytänyt sille
mitään oikeaa käyttöä. Mutta nyt keksin, että termi ’vedenpitävä’ tarkoittaa
samaa kuin ’muurahaisenpitävä’. Laitoin
banaanit pussiin illan-ajaksi, eikä niihin ollut yksikään ötökkä päässyt
koskemaan ja sain yöpalaa syödäkseni.
******
Ei kannata syödä ja käyttää
läppäriä yhtä aikaa. Muuten iskee myös läppäriin mikromuurhaisinvaasio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti