3.12. Sugar Beach - Demaguete

Melkoista resuamista tämäkin reissu taas…  Koko päivä ajeltiin Dumagueteen. Sääli oli lähteä pois Sugar Beachilta. Vesi on siellä niin kirkasta että pohja näkyi melkein koko venematkan Sipalayhin. Markku ja Riitta ovat vielä varoitelleet, että kyseinen biitsi on täällä ainoa äijä/korelaisvapaa biitsi. Ehkä kestäisin vielä korealaiset, mutta seksituristiäijät ovat jotenkin todella ällöjä. En tiedä mikä niissä minua niin ottaa päähän, koska eiväthän ne nyt varsinaisesti häiriköi. Ovat vaan niin etovia möhömahoineen pikkutyttöjensä kanssa. Ja jos mä olisin nähnyt edes yhden keski-ikäisen naisturistin täällä, niin se ei vaikuttaisi ihan niin älyttömältä. Mutta ei, mä taidan olla ainoa yli 30-vee valkoihoinen nainen sadan kilometrin säteellä…? Keski-ikäisiä eurooppalaisia miehiä taas tulee vastaan melkein jonossa. Ihmeen suvaitsevaisia nämä paikalliset miehet. Suomessa vastaava ilmiö saattaisi aiheuttaa vähän kränää, luulen. Ehkä nämä täällä kuitenkin näkevät koko ilmiön vaan positiivisena kassavirtana?

Emme ole vielä toipuneet edellisen bussimatkan koettelemuksista. Yritämme ostaa ensin lentolippuja Sipalaysta, mutta koska se menee turhan vaikeaksi (visa ei käynyt koko kylässä) niin päätämme, että jäämme maahan mutta hakeudumme kaupunkiin rajuilmaa suojaan. (Loogisesti valitsemme Demagueten, koska se osuu näppärästi juuri myrskyn keskuksen reitille..?!) Kysymme lipputoimistosta vuokra autoa. Ei kuulemma ole mahdollista sellaista saada Sipalaysta.

No, ei pidä lannistua niin helposti. Kysymme ensimmäiseltä riksakuskilta vuokra-autoa ja – voila – kaverin veli lupasaa lainata autoaan ja joku heppu löytyy kuskiksi. Kivoja tyyppejä, autonkuljettaja ja tämä toinen jobbari. Ja näköalat ovat hökkeleitä lukuun ottamatta upeat. Kunhan tien korjaustyöt valmistuvat on tämä todella upea reitti ajettavaksi. Tie kulkee monin kohdin aivan rannassa ja kohoaa välillä ylöspäin trooppisen metsän peittämille vuorenrinteille. Välillä taas tie halkoo laaksojen riisivainioita. Haluaisimme jatkaa Demagueteen saakka vuokrautolla, mutta jobbarin veli tarvitsee autonsa takaisin, joten joudumme vaihtamaan bussiin puolessa välissä matkaa. Ei ollenkaan niin miellyttävää, vaikka bussi onkin aivan uuden karhea. Käymme vielä ennen bussimatkaa nostamassa rahaa automaatilta, kun sellainen kerran osuu kohdalle. Erittäin avulias vartija tulee touhukkaasti antamaan neuvoja pumppuhaulikko kaulassa roikkuen. Hyppään pois alta – en halua, että kaveri touhuissaan pamauttaa minua vahingossa varpaaseen.

Dumaguetessa päätämme asettua Robinson’s ostoskeskuksen viereiseen hotelliin, joka muistuttaa hiukan itäsaksalaista bunkkeria. Huone on viihtyisä ja seinät niin tukevaa tekoa, ettei tätä tönöä riepota vahvinkaan taifuuni. Haemme varmuuden vuoksi marketista hiukan ruokaa ja vettä varastoon, vaikka KFC onkin ihan hotellin vieressä. Illalla kipaisemme ostarille elokuviin.

*****

Mikromuurahaiset yrittävät tunkeutua joka paikkaan. Ovat pahukset valloittaneet minun uinninjäljiltä kosteat bikinitkin. Kun otan bikinit käteeni ne vilistävät ympäri sormiani. Ovat niin pieniä ettei niitä meinaa edes nähdä.

*****

Täällä on vähän vaikeaa syödä fiksusti. Vihannekset eivät ilmeisesti kuulu paikalliseen ruokavalioon lainkaan. Sen sijaan suurta herkkua näyttäisi olevan rasvainen sian kylki. Sulu Sunsetin omistan mukaan paikallisten mielestä vihannekset ovat köyhien ruokaa. Onneksi on sentään kalaa. Senkin vaan usein kypsentävät sitkeäksi. Mitenkähän se edes on mahdollista? Makeita herkkuja olisi tarjolla rajattomasti. Sokerissa ei paljon säästellä. Onhan sokeri täällä tietysti kotimainen tuote, mutta ei kiitos silti ihan holtittomasti sitä esimerkiksi leipään, kiitos.