Aamulla taas bussipysäkille ja
bussiin. Joudun istumaan takaosaan ja alan voida pahoin jo heti alussa, koska
tie on niin mutkainen. Tämä on aircon bussi, joten ikkunaa ei voi avata. Yleensä en voi pahoin jos ikkunan saa auki. Pakko
tuijottaa herkeämättä ulos ikkunasta. Maisema vaan ei ole erityisen katsomisen
arvoinen tänään. Ikävää perus tienvarsislummia loputtomiin. Taustalla sentään
välillä joitain vuoria ja peltoja. Mietin, millainen ankeuttaja katolisuus on…
Paavi on pitänyt huolen, että tämä maa on ääriään myöten täynnä pienikokoista,
sekarotuista ja köyhää kansaa, jonka oma kulttuuri on täysin korvattu
katolisilla kliseillä muovisia joulukuusia myöten.
Suostun taksikuskin tarjoamaan
diiliin ja maksan 2200 taksimatkasta Cebun pohjoispäähän (matkan olisi saanut
myös 1500 pesolla, huomaan myöhemmin). Matka kestää 3 tuntia, joten on aikaa
jutella. Taksikuski yllättyy kovasti, kun kerron, että en ole nähnyt
samanlaista äijäinvaasiota missään muussa maassa. Hän on ilmeisesti kuvitellut,
että valkoiset miehet shoppailevat vaimoja ympäri maailmaa. Meillä on muutenkin
aika syvälliset keskustelut, ja aika aroistakin, mm uskontoon liittyvistä
aiheista. Kuski on siitä hyvin iloinen, ei loukkaannu ollenkaan. Hän
ihmettelee, että miksi turistien kanssa yleensä ei saa aikaiseksi mitään
keskustelua. Satamassa hän neuvoo minut huolellisesti laivaan.
Cabun saarella (jokaisella
saarella täällä ) on kuskin mukaan oma kieli. Muuta alkuperäistä ei taida enää
olla jäljellä, ja paikalliset kieletkin jäävät kovaa vauhtia englannin jalkoihin.
Voin vain kuvitella, että joskus aiemmin omaan kieleen on myös liittynyt
omakulttuuri. Kiitokset vaan paaville taas tästäkin.
Majoitun tanskalaisen omistamaan
pieneen resortiin. Ranta olisi hieno, jollei olisi täynnä roskaa taifuunin
jäljiltä. Lisäkseni paikan kaikki muut asukkaat ovat äijiä filippiinoineen.
*****
Minua on tänään vedätetty
lukuisia kertoja. En jaksa millään alkaa tinkimään joka jumalan kerta hinnasta.
Ja aina pitäisi olla tasaraha. Jos ei ole, niin vaihtorahasta pitää aloittaa
uusi riita. Erityisen ikäviä olivat kantajat tänään, jotka olisivat halunneet
200 pesoa. Aivan naurettavaa. Dumaguetessa 20 pesoa riitti ja kantaja oli ihan
tyytyväinen. Maksoin lopulta näille hyväkkäille 30 pesoa molemmille ja sain
palkaksi katsella hapanta naamaa. En edes olisi tarvinnut kahta kantajaa, kyllä
yksikin mies kantaa laukut jotka itsekin pystyn kantamaan. Ketuttaa tämä
jatkuva rahastus. Turismin tuoma vitsaus ja siksi yritän aina välttää
turistisimpia alueita. Kerjäläisille en enää antanut mitään, olen sentään taas
hiukan onnistunut kehittämään kuorta ympärilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti