24.12.
Luojan kiitos tänään viimeinen
syntikkaherätys aamuyöstä. Korvatulehdus on tehnyt minusta ihan oikeasti
väsyneen, enkä jaksaisi millään kuunnella pimputusta aamuyöllä. Olo on
kuitenkin muuten parempi ja kipu hävinnyt.
Lähden aamupäivällä metsästämään
pankkiautomaattia. Sellainen on Bantayan kaupungissa, puolen tunnin ajomatkan
päässä. Tämä on varmaankin harvaanasutuin saari, jonka olen nähnyt.
Tienvarrestakin puuttuu asutus isolta osalta matkaa. Saari on aivan tasainen ja
aika karu. Varsinaista metsää ei ole kuten muilla saarilla. Bantayan kaupunki
on näkemistäni filippiiniläiskaupungeista ainoa miellyttävä. Monet taloista
ovat vanhoja viehättäviä puutaloja, joissa on suuret ruudulliset ikkunaluukut.
Keskellä kaupunkia on suuri hyvin hoidettu puisto. Ensimmäinen kaupunki täällä,
jota voisi kutsua melkein viehättäväksi.
Pitkä mopomatka on siinä määrin
jännittävä, että joudun ottamaan päiväunet. Tai sitten se johtuu aamuyön
syntikkaherätyksestä? Iltapäivällä jälleen tunnin hieronta. Tähän voisi todellakin
tottua. Varaan vielä huomisellekin hieronnan. Rentoutumisen huippu!
Filippiiniläinen näkemys joulusta
tarkoittaa näköjään kadunristeykseen raahattuja valtavia kaiuttimia, joista
raikuu täydellä länsimaalainen diskomusa. En oikein tiedä, onko se hyvä vai
huono asia… Lisäksi jouluun kuuluvat paukkupommit. Ei tässä oikein
joulutunnelmaan pääse. Mikä ei tosin haittaa yhtään.
Sikälikin on kiva, että joulu on kohta ohi, että olen
jatkuvasti joululauluja laulamalla rahaa kerjäävien lasten vainoama. Viiden
minuutin välein joku tulee hoilottamaan ”we wish you a merry christmas” käsi
ojossa, jos poistun resortista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti