Aamuyöstä klo 3:30 (!) alkaa taas
älyvapaa syntikan pimputtelu. Nyt käydään läpi kaikki perinteiset joululaulut.
Kirkko on kaiken lisäksi jonkin matkan päässä kylän keskustassa, mutta
kuulostaa kuin kaiutin olisi ihan vieressä pihalla. Tätä kuulemma jatkuu yhdeksän
päivää ennen jouluaattoa joka yö. Nyt jäävät kyllä muslimien aamurukouskutsukin
kakkoseksi. Se on sentään melko lyhyt hoilotus.
Löhöilen päivän omalla terassillani
merinäköalaa ihaillen ja lueskelen kirjaa (hotellin netti ei ole toiminut koko
aikana). Niskani on hiukan jumissa. Käyn aamiaisella muualla, koska tämän
paikan ravintola varmaankin saaren hitain. Sitten piipahdan
photocopy-liikkeeseen, koska haluan tulostaa lentoliput USB-tikulta.
Ystävällinen herra liikkeessä haluaa skannata tikun ensin virusten varalta.
Siihen kuluukin sitten tunti, jonka aikana herra ehtii kysellä ne tavalliset
ummet ja lammet. Erityisesti tietysti siitä, miksi en ole naimisissa. Herralla
on itsellään vaimo ja pari lasta, mutta hän kovasti suosittelisi minulle
filippiinoa aviomieheksi ja ihmettelee, miten en ole neljässä viikossa löytänyt
sellaista. No, syy ei ole ainakaan siinä, etteivätkö filippiinot yrittäisi.
Tänäänkin eräs kuorma-autokuski pysähtyy risteyksessä kohdalleni ja haluaa
sopia treffit saman tien siitä auton ikkunasta…
Uskomatonta miten tällä saarella
kenelläkään ei ole kiire minnekään, tai ylipäätään mitään tähdellistä tekemistä.
Oikeastaan pidän siitä. Mitäs tässä hätäilemään, olenhan lomalla. Tämän saaren
asukkailla ei ole tarvetta down-siftaukseen, kun täällä ei ole koskaan edes
päästy vauhtiin.
Illalla syön italialaisessa
naapurin aussien kanssa. Mukavia tyyppejä, IT alalla myös. Kun palaan mökilleni
huomaan, että olen unohtanut avaimen sisälle. Filippiiniläiset käyttävät
ulko-ovien lukkona sitä sellaista vessanovenkahvaa, jonka saa lukittua
painamalla nupin keskellä olevaa nappia. Käy kysymässä vara-avainta, ja
porttivahti tulee hätiin noin viidenkymmenen numeroimattoman avaimen avainnipun
kanssa. Mutta voihan nenä, yksikään viidestäkymmenestä avaimesta ei sovi minun
mökin oveen. Porttivahdilla on kuitenkin vielä yksi temppu jäljellä. Hän käy
hakemassa muovimukin palasen ja ujuttaa oven auki sen avulla. Mitähän tästä
taas pitäisi ajatella? Että ei varmaan kannata jättää arvoesineitä huoneeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti