24.12. Bantayan

24.12.

Luojan kiitos tänään viimeinen syntikkaherätys aamuyöstä. Korvatulehdus on tehnyt minusta ihan oikeasti väsyneen, enkä jaksaisi millään kuunnella pimputusta aamuyöllä. Olo on kuitenkin muuten parempi ja kipu hävinnyt.

Lähden aamupäivällä metsästämään pankkiautomaattia. Sellainen on Bantayan kaupungissa, puolen tunnin ajomatkan päässä. Tämä on varmaankin harvaanasutuin saari, jonka olen nähnyt. Tienvarrestakin puuttuu asutus isolta osalta matkaa. Saari on aivan tasainen ja aika karu. Varsinaista metsää ei ole kuten muilla saarilla. Bantayan kaupunki on näkemistäni filippiiniläiskaupungeista ainoa miellyttävä. Monet taloista ovat vanhoja viehättäviä puutaloja, joissa on suuret ruudulliset ikkunaluukut. Keskellä kaupunkia on suuri hyvin hoidettu puisto. Ensimmäinen kaupunki täällä, jota voisi kutsua melkein viehättäväksi.

Pitkä mopomatka on siinä määrin jännittävä, että joudun ottamaan päiväunet. Tai sitten se johtuu aamuyön syntikkaherätyksestä? Iltapäivällä jälleen tunnin hieronta. Tähän voisi todellakin tottua. Varaan vielä huomisellekin hieronnan. Rentoutumisen huippu!

Filippiiniläinen näkemys joulusta tarkoittaa näköjään kadunristeykseen raahattuja valtavia kaiuttimia, joista raikuu täydellä länsimaalainen diskomusa. En oikein tiedä, onko se hyvä vai huono asia… Lisäksi jouluun kuuluvat paukkupommit. Ei tässä oikein joulutunnelmaan pääse. Mikä ei tosin haittaa yhtään.

Sikälikin on kiva, että joulu on kohta ohi, että olen jatkuvasti joululauluja laulamalla rahaa kerjäävien lasten vainoama. Viiden minuutin välein joku tulee hoilottamaan ”we wish you a merry christmas” käsi ojossa, jos poistun resortista.