Emme onnistu saamaan Villa
Marmarinesta joten meidän on pakko
jatkaa matkaa. Lähdemme saaren toiseen päähän tricyclellä (300 pesoa). Koko matkan tien varressa jos minkä laista
hökkeliä… Käsittämätöntä että nämä bambu+aaltopelti viritykset ovat selvinneet
ehjänä taifuunista. Jonkun verran näkyy parempiakin taloja sentään joukossa.
Käymme tutkailemassa Islanders Paradise Beachin ja Kiwi Diven bungaloweja,
mutta ei löydy meille mieleistä. Päätämme palata takaisin toiseen päähän
saarta. Tämä meidän säätäminen alkaa olla ihan omaa luokkaansa. Heidi jo
vannoo, että seuraava reissu on sitten valmiiksi järjestetty. Syömme sentään
matkalla jossain rupuisessa katukuppilassa ihan ok ruokaa pikku rahalla (1
pikku kippo valinnaista ruokaa 20 pesoa / 40 senttiä). Vatsansa saa hyvin
täyteen eurolla.
Minuakin hiukan kypsyttää. Näissä
maisemissa nyt ei ole varsinaisesti mitään uutta nähtävää. Hökkeliä hökkelin
perään.
Aikamme haahuilemme San Juanin
pikkukaupungissa, jota taifuuni on piessyt aika pahasti, paljon suuria puita on
kaatunut keskustassa. Sähköt ovat edelleen poikki ja resortit ovat
generaattoreiden varassa. Riksakuski tipauttaa meidät Charisma Beach resorttiin, joka onkin aika
söpö paikka. Saamme bungalowin suoraan rannasta. Ranta on valkoista hiekkaa,
mutta taifuuniin jäljiltä aika roskainen nyt ja pitkälle matalaa.
Charismassa on uima-allas ja
hyvin hoidettu nurmikko (käyttävät vuohia ruohonleikkureina täällä), sekä isoja
papukaijoja aitauksessa. Wi-Fiä ei kuitenkaan ole. Tassuttelemme illalla rantaa
pitkin Coral Cayhin, jossa tosiaan on wi-fi ja mukavaa seuraa myös. Onnistun
jopa tutustumaan baarissa notkuviin amerikkalaisiin ukkoihin, jotka nekin ovat
kivoja. Yksi niistä kertoo, ettei aio enää mennä naimisiin, koska on jo ollut naimisissa ja eronnut neljä kertaa. Linee fiksu päätös? Paikallinen tyttöystävä taitaa hänelläkin kuitenkin olla. Varaamme huoneen sieltä. Vaikka Charisma onkin kiva niin Coral Cay on
vielä kivampi. Huone on samaa hintaluokkaa, mutta ei ihan rannassa. Ruoka on
Coral Cayssa aika hintavaa, mutta ainahan sitä voi syödä muualla.
******
Paikalliset herkut ovat aika pitkälti lihaa, joten en ole niitä edes maistanut. Pari suosikkia on kuitenkin jo löytynyt:
- calamansi-mehu. Calamansi on mini pieni lime, tosin maistuu ehkä enemmän sitruunalta.
- kinilaw. Calamansin, inkiväärin, viinietikan, chilin ja kookosmaidon kanssa marinoitua raakaa kalaa. Hiukan kuin cheviche mutta ilman korianteria.
- Mango. Aivan älyttömän hyvää täällä.
******
Joku (en muista kuka) mainitsee siitä, miten paljon paikallinen vaimo makssa. Kaupastako niitä ostetaan? Niin kai sitten... Paljonkohan paikallinen aviomies maksaisi?
 |
| Heidi Coral Cay:n altaalla |
 |
| Meidän huone Coral Cay:ssa |
 |
| Coral Cay:n biitsi. Näyttää kivalta, mutta liian matala uimiseen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti