Jouluattoilta venähtää parin
italialaisen seurassa aamuyön tunneille. Toinen heistä, Pierro, sanoo
matkustaneensa viimeiset 16 vuotta ja käyneensä 65 maassa. Hän kutsuu itseään
mustalaiseksi. En ihan saa tolkkua, onko hän matkalla koko ajan vai osan
vuodesta. Mystisesti herran englanti ei ole kovin hyvää näinkään pitkän
matkustamisen jälkeen. Mutta se on keskustelun perusteella selvää, että hän on
käynyt kaikissa niissä paikoissa kuin minäkin. Hän läksyttä minua siitä, että
en Chilessä käydessäni ole käynyt Patagoniassa… Toinen italialainen herra on ko
ravintolan omistaja ja asunut täällä jo jonkin aikaa. Hänen englantinsa on
sentään moitteetonta, helpottaa keskustelua kovasti.
Joulupäivänä nukun myöhään. Taas
sataa ja on pilvistä. Uusi myrsky on tulossa tännepäin, mutta sen pitäisi olla
ohi aamuun mennessä.
Päivä resortissa, illalla taas
italialaisen seurassa illallista. Illalla minut yllättää kova päänsärky.
*****
Tajusin eilen, että kaikki
riksakuskit haluavat esittäytyä minulle siksi, että he haluavat koskea
valkoista ihoani – vaikka edes vain kättelemällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti