Tänään vuokraamme tricyclen koko
päiväksi kuskeineen (1500 pesoa / 28 euroa, hiukan ylihintaa). Haluamme
mahduttaa päivän ohjelmaan saaren keskellä olevan vuoren, luolan, vesiputoukset
ja snorklauksen Vuokraamme snorkkelit hotellista ja lähdemme ensin luolalle.
Näköalat ovat aika kivat, vuori on yllättävän korkea. Ylhäällä vuoren laella on
etupäässä puuttomaksi hakattua laidunta (selittää maanvyörymä ongelmaa).
Pysähdymme kylään jossa luola
sijaitsee ja saamme sieltä viralliset oppaat – kaksi 16 vuotiasta teiniä.
Kypärät päähän ja luolaan siis. Jo luolan suuaukko on ahdas. Sisällä luolassa
on pimeää, märkää ja mutaista. Katosta roikkuu tippukiviä, seinissä on veitsen
teräviä kivikielekkeitä. Mutta tämä on vasta alkua. Kömmimme ahtaissa
onkaloissa lähes kaksi tuntia. Ehkä klaustrofobisin kokemus ikinä. Suurimman
osan matkaa kahlaamme reisiin ulottavassa vedessä, kumartuneena. Välillä
ryömimme ja kapuamme läpi ahtaista koloista ja louhikoista. Tasaista alustaa ei
ole juuri nimeksikään. Luolassa on kuuma, eikä tullut vettä mukaan. Onneksi ei
myöskään kameraa, se olisi ollut ihan liikaa kannettavaksi. Kerrankin
otsalampuille tulee tosissaan käyttöä. Teineistä ei ole juuri varsinaista iloa,
he eivät tiedä luolastosta oikeastaan mitään. En voi olla ajattelematta, että
jos nyt onnistun liukkaassa louhikossa murtamaan nilkkani, niin kummastakaan ei
ole auttamaan minua takaisin maan päälle. Yritän olla raapimatta itseäni
kiviin. Heidi molskahtaa yhdessä kohtaa kainaloitaan myöten veteen ja on
kiukkuinen kuin ampiainen. No, tulipahan tätäkin kokeiltua. Ei varmaan tarvitse
toista kertaa kokeilla.
Kun selviämme takaisin
maanpinnalle jatkamme putouksille. Matkalla pysähdymme syömään katukeittiöön.
Halpaa ja herkullista (50 pesoa / 1 euro). Syömme papukeittoa, paneroitua
munakoisoa ja kevätkääryleitä. Paikalliset herkuttelevat possupadalla. Hinnaltaan
hyvä vertailukohta on tänään aamulla resortissa syömäni mysli, joka yksinään
maksoi 175 pesoa.
Putoukset ovatkin pieni
trooppinen paratiisi alhaalla rotkon pohjalla, eikä paikalla onneksi ole kuin
pieni joukko muita ihmisiä. Iso kokoinen irkku-mies hyppää putouksen päältä pää
edellä sinivihreään, läpinäkymättömään veteen. Kaveri ei tule elämään kovin
vanhaksi, veikkaan…
Kun jatkamme kohti
snorklauspaikkaa Heidi huomaa unohtaneensa lampun kypärään luolalle. Ei siis
snorklausta tänäänkään. Heidi lähtee
hakemaan lamppua moottoripyöräkyydillä, koska se on tricyckleä nopeampi. Lamppu
löytyy, mutta Heidi parka polttaa jalkansa pahasti moottoripyörän pakoputkeen
(?)
Syömme taas illallista kanadalaisten
(Heather ja Joel) ja californialaisen kanssa, tällä kertaa Coral Cayn ihanassa
vaikkakin hintavassa rantaravintolassa. Jules paljastaa kosineensa Heatherissa
koodaamalla kosinnan heidän molempien suosikki videopeliin. Hän oli myös
lähettänyt videonpätkän kosinasta muutamalle perheenjäsenelleen YouTubessa.
Parin viikonkuluttua videolla oli ollut jo yli 500 000 latausta ja kosinta oli
mainittu jossain television talk showssakin. Äkillinen suosio ja julkisuus oli kuulemma
ollut pieni järkytys parille.
*****
Filippiineille on julistettu
taifuunituhojen vuoksi kansallinen hätätila. Paikalliset tuntuvat kuitenkin
olevan enemmän kiinnostuneita päivän nyrkkeilyottelusta, jossa toisena
osapuolena oli ollut filippiiniläinen kuvernööri. Noin yleisesti ottaen,
filippiiniläisten suosikkilajit näyttäisivät olevan kukkotappelut ja koripallo.
Jälkimmäinen ei ole tämän kansan keskipituudellakovin hyvä lajivalinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti