19.12. Moalboal

Aamulla sataa kaatamalla. Otan ilon irti nopeasta netistä ja buukkaan lennot Manilan kautta Kuala Lumpuriin. Juuri tästä syystä en suunnittele enkä tee varauksia etukäteen – minulla on täysi vapaus vaihtaa maisemaa aina kun siltä tuntuu.

Nautin ajomatkasta bussilla Moalboaliin. Lähes koko matkan tie kulkee aivan merenrantaa pitkin jyrkänteessä. Talot ja hökkelitkin ovat jotenkin kivemman näköisiä kuin muualla Filippiineillä. Kylät näyttävät siltä että niistä välitetään. Kalastajien pikku tönöt on rakennettu tien ja meren väliin jäävälle pientareelle, joka on kapeimmillaan aivan olematon. Talot killuvat tolppien nokassa puoliksi meren päällä. Koti saattaa olla puolen metrin levyiselle jyrkänteelle rakennettu metrin levyinen pitkulainen kyhäelmä.  Yritän saada bussin ikkunasta edes jotain osumaan kameran linssiin räpsimällä koko matkan. Toisella puolen tietä vuoret kohoavat suoraan ylös. Rinteillä ei näy asutusta, vain hiukan laitumia siellä täällä.

En näe ainuttakaan valkoista naamaa koko matkan aikana. Itse asiassa naisiakin näkyy aika vähän. Pääosa tienvieren kulkijoista on miehiä. Täälläkö asuvat ne peräkammarin pojat, jotka ovat jääneet ilman naista, kun länsimaalaiset äijät ovat ne kaikki vieneet? Aina kun bussi pysähtyy miehet, aikuisetkin, innostumat hihkumaan, viheltämään ja hyppimään nähdessään valkoisen naamani bussin avoimessa ikkunassa. Näin suosittu en tainnut olla edes Afrikassa!

Itse Moalboalissa ei ole taas ole mitään nähtävää. Paikassa on ollut ehkä jonkin lainen biitsi joskus, kunnes sen päälle on rakennettu taloja koko matkalta. Ilmeisesti täältä pääsee hyviin sukelluspaikkoihin, mitään muuta syytä en keksi järjettömälle hintatasolle. Huoneet ilman näköalaa ovat järjestään 2000 pesoa eli 40 euroa eikä koko paikkaan ole edes kunnon tietä, eikä rannassa voi uida. Ei täällä tosin mitään valtavia turistimassojakaan näy. Onnistun löytämään luukun 800 pesolla ja sovin että mopo noutaa minut heti klo 8 aamulla. Riitta ja Markku ovat suositelleen White Beachia lähistöllä, mutta siellä hinnat lähtevät 3000 pesosta. Ei sellaista tee mieli yksinään maksella, kaksin vielä menettelisi. White Beachilla olisi hyvät snorklauspaikat, mutta sää ei suosi. On satanut jo monta päivää putkeen. Pilvisellä säällä koralleissa ei ole paljon katsottavaa, joten ilmeisesti minulta jää nyt snorklaamiset kokonaan väliin täällä Filippiineillä.  Täällä on satanut suurimman osan ajasta, vaikka taifuunikauden pitäisi jo olla ohitse.

Käy kysymässä yhdestä dive shopista olisiko tarjolla reissua Oslobiin valashaiden ruokintaan, mutta eivät kuulemma tee niitä ympäristöjärjestöjen painostuksesta. Päätän itsekin jättää sen väliin. Haluaisin kovasti nähdä valashain, mutta en halua olla ympäristörikollinen. Aiemmasta kokemuksista tiedän, että huono omatunto ja turistiryysis pilaa koko ilon. Istun illan koneen seurassa sympaattisessa merenpäälle rakennetussa rantabaarissa ja syön pitsaa (erinomaista muuten, 190 pesoa).

*****

Angry Birds on ihan käsittämätön hitti filippiineillä. Tipu-krääsää on joka paikassa myynnissä. Disney-hahmot ovat ilmeisesti täysin out täällä. Ehkä Suomen taloudella on vielä jotain toivoa...?

*****

Kaatosateesta, mahataudista, äijistä ja turistivedätyksestä huolimatta tämäkin reissu on silti hyväksi psyykkeelleni. En oikein tiedä miksi. Tämä ei tosiaankaan ole ollut suosikki reissuni, mutta tien päällä olo vain yksinkertaisesti sopii minulle. Luin jostain, että on olemassa geeni joka lisää uteliaisuutta ja sitä löytyy erityisesti niiltä kansoilta, jotka muinoin ensimmäisinä matkustivat kauimmaksi Afrikasta. Mulla on varmaankin se geeni?