25.11.-26.11. lähtö

25.11.-26.11.

Matka kohti Filippiinejä alkaa turvallisesti sunnuntai aamulla varhain isän ja äidin kyydillä lentokentälle marraskuisessa pimeydessä. Mutta kuka kumma on pakannut mun matkatavaroihin yhteensä 26 kiloa tavaraa?? Siis tropiikkiin, missä lämpötilä ei ikinä laske alle 20 asteen? Voisi kuvitella että ikä toisi viisautta tässäkin asiassa vaan ei… kahden kilon läppäri ja n kilon järjestelmäkamera ei tätä nyt vielä selitä. No, liian myöhäistä purkaa laukkuja,  joten pitänee mietiskellä asiaa matkanpäällä.

Lentokoneessa mun viereen istuu iso kokoinen tamperelainen hitsari joka on myös matkalla Manilaan täsmälleen samoilla lennoilla. Tamperelaisella on pelkkä meno lippu. Hän on myynyt kaiken ja muuttaa filippiinneille paikallisen kihlattunsa luokse. Kotisuomeen jäävät kaksi murrosikäistä tytärtä äidilleen. Mies ei ole koskaan käynyt Aasiassa. Kihlattunsa hän on tavannut lomalla Marokossa. Aika hurja loikka tuntemattomaan! Onneksi herran englannin kieli on sentään sujuvaa. Kentällä tamperelainen ja hänen uusio perheensä auttavat minua löytämään halvan taksin, kiitokset siitä.

En juurikaan nukkunut koneessa ja voin hiukan huonosti turbulenssin takia. Olen siis aika väsynyt huonon yön ja aikaeron jäljiltä kun pääsen perlle. Ankea hotellihuone (ja kuka taas varasi huoneen kolmeksi päiväksi? Pahvi!) ei kuitenkaan houkutele päiväunille joten kiiruhdan hoitamaan asioit läheiseen halpaa ja hiukan sekavaan ostoskeskukseen. En kuitenkaan löydä etsimääni – wacomin tablettia kokoa S. Mahtaako sellaista täällä MAnilassa ollakkaan myynnissä? Sen sijaan syön korealaista aamiaiseksi ja siihen päälle aasialaisen rendijuoman, jossa on teetä, vanilijakermavaahtoa ja ‘pearls’ eli pieniä hyytelöpalleroita. En nyt ihan vielä ole siihen koukussa, ainakaan niihin palleroihin.  Hankin liput Boracaylle ja etsin uuden hotellin seuraavalle yölle. Kaduilla on jokun verran kodittomia, katulapsia, kerjääviä vanhepia ilman kenkiä lapsi sylissä, niin naisia kuin miehiä. Hellyn jopa antamaan rahaa yhdelle mummulle. Kerjäläiset eivät ole tungeksivia ja hymyilevät kauniisti takaisin kun annan rahaa.

Netistä selviää, että Power Plant Mallissa niitä saa, siis wacomeita. Sinne siis taksilla. Power Plant Mall on jenkkstandardia, ihan prikulleen samanlainen kuin Cape Townin Mall. Ostan wacomin ja syöpöttelen sushia ja lopuksi vielä oikein hyvä latte. Hengaan tarpeettoman pitkään kahvilassa koska hotellihuone ei edelleenkään kutsu levolle. Taksi matka takaisin on samalla kaupunki sight seeing. Ilmeisesti ajamme loputoman pitkää ja mutkikasta tyttökatua. Tai sitten näitä minihameisia pimuja on riveissä joka kadulla baarien edustoilla?

Käyn ostamassa vettä. Päivällä olin miettinyt, että mihinköhän päivällä kadulla nukkuva  kerjäläispoika piilottaa makuualustana käyttämänsä pahvin herättyään. Nyt samalla pahvilla nukkuu mies. Ilmeisti siinä rappunkivellä on isän ja pojan yhteinen ‘asunto’ jossa pahvin päällä käydään nukkumassa vuoroissa. Vaikka kaikki ovat kovin ystävällisiä niin pientä lasta hyssyttävät kerjäläisnaiset kadulla minihameisten baarityttöjen seassa ovat raastava näky. Tämän vielä kruunaa paikalla pyörivät keski-ikäiset eurooppalaismiehet, kuin raadonsyöjät kieli pitkänä.

Kun katollisen kirkon tiukka ehkäisynvastainen politiikka yhdistetään länsimaalaiseen vapaaseen seksuaalisuuteen saadaan aikaa villinä laukkaava väestön kasvu  ja köyhtyminen sekä mukavat oltavat ylipainoisille eurooppalaisille miehille, jotka pitävät täällä hauskaa kuin pikkulapset dineylandissa. Tyttöjä ja varmaan lapsiakin riittää kaikille joilla on ostovoimaa. Yleensä mua ei tällaiset hetkauta mutta täällä tämä on mullekin hiukan liikaa. Etenkin nämä katulapset. Monellakohan näillä katulapsilla on eurooppalainen isukki?? No, mä toteutan sitten keski-ikäisen valkoisen naisen ylivaltaa ja marssin tunnin jalkahierontaan (8 euroa). Aivan ihanaa, eikä kumpikaan osapuoli tullut raskaaksi, 100% varmuudella :D

Kun iltamyöhällä menen pesemään hampaita yritän vältellä hotellin käytävällä parittelevia torakoita. Huoneen ja vessan olen jo aikaisemmin spreijannut Baygonilla. Pitäisköhän hiukan joustaa tästä köyhäilystä… Alueeksikin voi valita jonkun hiukan sympaattiseman kaupunginosan.